Ensimmäinen sähköisen valvonnan toteutustapa oli vuonna 2006 voimaan tulleeseen vankeuslakiin perustunut Rikosseuraamuslaitoksen ja valvottua koevapautta suorittavan vangin välinen yhteydenpito vangin haltuun annettua matkapuhelinta käyttäen. Tämän jälkeen sähköistä valvontaa on rangaistusten täytäntöönpanossa jatkuvasti lisätty, ja sitä on myös laajennettu uusiin käyttötilanteisiin. Merkittävin yksittäinen askel oli sähköiseen valvontaan perustuvan rikosoikeudellisen seuraamuksen, valvontarangaistuksen, käyttöönotto vuonna 2011. Tämän jälkeen sähköinen valvonta laajennettiin koskemaan kaikkia koevapaudessa olevia vankeja, ja sen käyttö mahdollistettiin myös avolaitokseen sijoitettujen vankien sekä poistumislupien valvonnassa. Samaan aikaan alan teknologinen kehitys on ollut nopeaa, ja se on myös tuonut seuraamusjärjestelmään uusia sähköisen valvonnan toteutustapoja.
Rangaistuksen oikeuttamista, tavoitteita ja tarkoitusta koskevassa keskustelussa on tapana erottaa toisistaan rikoksen ja rangaistuksen oikeudenmukaista suhteellisuutta painottava perustelu ja toisaalta rangaistuksen puolustettavuutta ja tarkoituksenmukaisuutta rikosten ehkäisemisen kannalta painottava preventionäkökulma. Uusien rikosten ehkäisemisessä voidaan puolestaan erottaa kaksi näkökulmaa: erityisesti tuomittavan henkilön uusimisriskin kannalta rankaisemista arvioiva erityisestävä ja rangaistusten vaikutusta yleiseen lainkuuliaisuuteen painottava yleisestävä lähestymistapa. Nämä näkökulmat eivät sulje toisiaan pois.
Ruotsin yhdyskuntaseuraamuksia koskevaa lainsäädäntöä on viime vuosina oltu uudistamassa. Laajapohjainen työryhmä antoi perusteellisen ehdotuksen rikosseuraamusjärjestelmän kokonaisuudistukseksi toukokuussa 2012. Työryhmän tehtävänannon mukaan (i) lyhyitä vankeusrangaistuksia tuli vähentää ja korvata niitä muilla uskottavilla seuraamuksilla, (ii) luoda selväpiirteisempi sääntely rikosten uusimistilanteisiin, (iii) kehittää yhdyskuntaseuraamusten sisältöjä, (iv) kehittää sääntelyä siihen suuntaan, että eri rikoslajeja arvioitaisiin seuraamusvalinnassa enemmän samojen kriteereiden nojalla, (v) kehittää uusia seuraamusmuotoja nuorille ja (vi) ottaa käyttöön uusi ehdollinen vankeusrangaistus. Tavoitteena oli myös koko seuraamusjärjestelmän yksinkertaistaminen kokoamalla erilliset seuraamukset ehdollisen ja ehdottoman vankeusrangaistuksen alle. Työryhmä ehdotti muun muassa (SOU 2012:34, Nya påföljder) ehdollisen vankeusrangaistuksen käyttöönottoa, nykyisestä ehdollisesta tuomiosta ja suojeluvalvonnasta luopumista, alle yhden vuoden vankeuksien tuomitsemista ensikertalaisille ehdollisena ja että ehdolliseen vankeusrangaistukseen kuuluisi jokin oheisseuraamus. Oheisseuraamuksia olisivat sakko, yhdyskuntapalvelu, valvonta, kotiaresti tai tilanteessa riippuen erilainen hoito. Oheisseuraamukset ankaroituisivat rikoksen rangaistusarvon mukaan, joskin hoitomääräykset perustuisivat erityisestäviin näkökohtiin.
Ehdolliseen vankeusrangaistukseen voidaan liittää oheisseuraamuksia: sakko, yhdyskuntapalvelu tai nuoren rikoksentekijän valvonta. Sakkorangaistus voidaan tuomita oheisseuraamukseksi, jos ehdollista muuten olisi pidettävä riittämättömänä rangaistuksena rikoksesta. Samalla perusteella voidaan oheisseuraamukseksi tuomita yhdyskuntapalvelua, jos tuomittavan ehdollisen vankeuden pituus on vähintään kahdeksan kuukautta. Rikoksen alle 21-vuotiaana tehnyt voidaan määrätä valvontaan, jos tätä on pidettävä perusteltuna tekijän sosiaalisen selviytymisen edistämiseksi tai uusien rikosten ehkäisemiseksi. Valvontaan määräämisen perusteet ovat siis erilaiset kuin oheissakon tai yhdyskuntapalvelun; valvonta perustuu yksilölliseen tarkoituksenmukaisuusharkintaan, kun taas muut oheisseuraamukset liittyvät siihen, että ehdollista vankeutta sellaisenaan ei pidetä riittävänä rangaistuksena rikoksesta.
Nuorten valvontaa voidaan käyttää ehdollisen oheisseuraamuksena varsin laajasti. Valvontaan tuomitsemiselle ei säännöksen mukaan ole juuri rajoitteita, vaan sen edellytyksenä ovat ehdollisen vankeuden ohella edellä selostetut tarkoituksenmukaisuusnäkökohdat. Välillisesti reunaehtoja asettavat lajinvalintatilanteet ehdollisen ja valvonnan sekä muiden mahdollisesti kysymykseen tulevien seuraamusvaihtoehtojen välillä.
Merkittävän osan väkivalta- ja omaisuusrikoksista tekevät siis päihdeongelmaiset, monin tavoin huono-osaiset miehet. Rikoskierteestä ja siihen liittyvästä elämäntavasta irrottautuminen on yleensä vaikeaa, jos päihteiden käyttö jatkuu. Tehokas puuttuminen vankien ja yhdyskuntaseuraamuksia suorittavien päihdeongelmiin vähentää uusintarikollisuutta selvästi. Vankeusaikaa ja yhdyskuntaseuraamuksen suorittamista voidaan tältä kannalta pitää myös mahdollisuuksina, koska niiden aikana rikoksentekijän päihdeongelmaa voidaan hoitaa.
Valvonta ei sisällä samantyyppistä sisäänrakennettua suhteutusta vankeusaikaan kuin yhdyskuntapalvelu ja valvontarangaistus. Valmiin muuntosuhteen puuttuminen ei kuitenkaan estäisi valvonta-ajan osittaista täytäntöönpanoa seuraamuksena törkeästä valvonnan ehtojen rikkomisesta. Kysymyksessä ei siis olisi ehdollisen vankeuden täytäntöönpano, josta säädetään rikoslain 2 c luvun 5 §:ssä ja johon ei tässä yhteydessä esitetä muutoksia. Seuraamukseksi tuomittava vankeus voitaisiin suhteuttaa rikkomuksen vakavuuden lisäksi sen kestoon ja suorittamatta olevaan valvonta-aikaan. Koska kysymyksessä olisi vapaudenmenetys, sen määräisi tuomioistuin.